Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

26.5.1995

Ennakkopäätökset

Korkeimman oikeuden verkkosivuilla ja vuosikirjassa julkaistut ratkaisut kokoteksteinä v. 1980 alkaen. Vuosilta 1926-1979 näkyvissä on ainoastaan otsikko tai hakemistoteksti.

KKO:1995:89

Asiasanat
Konkurssi - Takaisinsaanti konkurssipesään
Tapausvuosi
1995
Antopäivä
Diaarinumero
S94/1671
Taltio
2043
Esittelypäivä

Velallinen oli takaisinsaantiaikana saatuaan verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun asetuksen mukaisen maksukehotuksen ulosmittauksen välttämiseksi maksanut tehdyn maksusuunnitelman mukaisesti verovelkansa ulosottomiehelle. Maksua ei pidetty velkojan ulosmittauksella saamana maksuna, joka perääntyy takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 12 §:n nojalla.

TakSL 12 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hamsteri Ky:n konkurssipesän kanne Kankaanpään kihlakunnanoikeudessa

Hamsteri Ky:n konkurssipesä esitti Turun lääninverovirastoa vastaan ajamassaan kanteessa, että yhtiö oli 5.10.1992 luovuttanut omaisuutensa konkurssiin. Konkurssin yhteydessä oli ilmennyt, että lääninverovirastolle oli suoritettu ulosottotilityksinä 14.8. -8.10.1992 verosaamisten pääomia, viivästyskorkoja ja jäämämaksuja yhteensä 1 252 435 markkaa. Koska maksut oli saatu ulosmittauksella myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää, konkurssipesä vaati takaisinsaannista annetun lain 12 §:n nojalla maksujen peräyttämistä niille suoritusajankohdasta laskettavine 16 prosentin korkoineen.

Lääninveroviraston vastaus

Lääninverovirasto kiisti kanteen ja lausui, ettei maksuja ollut saatu ulosmittauksella, vaan kysymyksessä olivat olleet ulosottomiehelle tehdyt vapaaehtoiset suoritukset. Mainittua lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen perusteluissa oli selkeästi erotettu ulosottohakemuksen tekeminen ja ulosmittaus sekä katsottu lainkohdan soveltamisen kannalta ratkaisevaksi ulosmittauksen toimittaminen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 27.10.1993

Kihlakunnanoikeus totesi, että lääninverovirasto oli tehnyt kyseisistä verosaamisista ulosottohakemukset. Ulosottomies oli kanteessa mainittuina aikoina tilittänyt saadut maksut lääninverovirastolle. Lääninverovirasto oli avustavan ulosottomiehen todistajankertomuksella selvittänyt, ettei saamisia ollut saatu ulosmittauksella, vaan ulosottomiehelle maksukehotuksen jälkeen tehdyillä vapaaehtoisilla suorituksilla. Nämä suoritukset, joiden osalta velallinen oli noudattanut lääninveroviraston kanssa sopimaansa maksusuunnitelmaa, olivat tapahtuneet myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen konkurssin alkamista.

Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 12 §:n mukaan velkojan ulosmittauksella saama maksu peräytyi, jos ulosmittaus oli toimitettu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää. Hallituksen esityksessä eduskunnalle takaisinsaantia konkurssipesään koskevaksi lainsäädännöksi (1990 vp. HE n:o 102) todettiin s. 57 -58, että lain 12 §:n säännöstä valmisteltaessa oli jouduttu harkitsemaan, kumpi toimenpide, ulosottohakemuksen tekeminen vai ulosmittauksen toimittaminen, olisi ratkaisevaa säännöksen soveltamisen kannalta. Esityksessä mainituilla perusteilla oli päädytty siihen, että ulosmittauksen toimittamishetken tulisi olla ratkaiseva. Ulosottohakemuksen tekeminen ja ulosmittaus oli siis selkeästi erotettu toisistaan.

Ulosottomaksun ulosottovelallinen oli velvollinen suorittamaan, vaikka saatava suoritettaisiinkin vapaaehtoisesti ulosottoviranomaiselle ennen ulosmittaukseen ryhtymistä.

Kun lääninverovirasto oli saanut suoritukset vapaaehtoisesti ilman ulosmittausta, se ei ollut saanut maksuja mainitun lain 12 §:ssä tarkoitetulla ulosmittauksella.

Kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 4.8.1994

Konkurssipesä valitti hovioikeuteen ja toisti kanteensa. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Konkurssipesälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan se toisti kanteensa.

Lääninverovirasto vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.5.1995

Perustelut

Takaisinsaannissa konkurssipesään velallisen ennen konkurssia tekemä, sinänsä pätevä oikeustoimi peräytyy. Peräytymisen edellytykset on säännelty vallitsevat olot huomioon ottaen vast'ikään säädetyssä laissa hallituksen esityksen pohjalta, johon kihlakunnanoikeuden päätöksessä on viitattu. Näissä oloissa ei lain säätämisen jälkeen ole tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka antaisivat aihetta tarkastella peräytymisen edellytyksiä toisin kuin lakia säädettäessä. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa sovellettavia takaisinsaantia konkurssipesään koskevia säännöksiä voida tulkita laajentavasti.

Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (758/91) 12 §:n mukaan velkojan ulosmittauksella saama maksu peräytyy, jos ulosmittaus on toimitettu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen lain 2 §:ssä tarkoitettua määräpäivää. Tässä asiassa ei ole kysymys ulosmittauksella saadun vaan sellaisen ulosottomiehen velkojalle tilittämän maksun peräyttämisestä, jonka velallinen ulosmittauksen välttämiseksi tehdyn maksusuunnitelman mukaisesti vireillä olevassa ulosottoasiassa on suorittanut ulosottomiehelle. Näin ollen edellä mainittua takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 12 §:n säännöstä ei voida soveltaa tässä asiassa.

Näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden lausumilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tulenheimo, Palm ja Lehmus. Esittelijä Leena Virtanen-Salonen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Taipale ja Möller sekä ylimääräinen oikeusneuvos Vuori. Esittelijä Juhani Walamies.

Sivun alkuun